Kiireinen talvi nollautuu Tsekkioluen äärellä

  • May 6, 2013 at 8:57 am

Monet ovat ihmetelleet kuinka olen jaksanut koko kevään painaa hommia ilman sen ihmeempiä taukoja. Joulun jälkeen olen rentoutunut oikeastaan vain Pääsiäispyhien aikaan. Nyt paljastan kuitenkin salaisuuteni kerralla kaikille.

Olin koko syksyn valittanut tyttöystävälleni, että en jaksa Suomen synkkyyttä ja sateita. Hän ei tapojensa mukaan juurikaan kommentoinut asiaa, mutta Jouluna minua odottikin iloinen yllätys. Tyttöystäväni oli onnistunut löytämään meille halvat lennot internetistä, ja ostanut lahjaksi matkan Tsekkeihin! Sanomattakin on selvää, että uutisoiduista matalapaineista huolimatta meidän kevät on sujunut erittäin aurinkoisissa merkeissä. Edulliset lennot tarkoittavat myös sitä, että pystymme panostamaan tällä kertaa hotelliin vähän enemmän. Varasimmekin Prahan keskustasta ihanan boutique-hotellin. Innostuttuamme lentojen hankinnan jälkeen olemme surffailleet netissä oikeaa majoitusta etsien, ja netistä löytyi myös mahtava tarjous hotellihinnoille.

Olen siivonnut koko loppuviikon ankarasti. Minulla osa loman rentouttavuutta on se, että pääsen palaamaan siistiin ja valmisteltuun kotiin  elämyksiä täynnä olleen matkan jälkeen. Lennolta päästyä senkun purkaa vain laukut, käy suihkussa ja painuu puhtaisiin lakanoihin nukkumaan. Seuraavana päivänä jaksaakin jo virkeänä pyytää ystäviä käymään ja kertomaan matkasta.

Muutama homma pitää vielä hoitaa, mutta tunnen melkein jo höyryävän gulassin ja tsekkiläisen oluen tuoksun nenässäni. Mikäli en aivan uuvu tuliaistaakan alle paluumatkalla, tulen päivittämään matkaraporttimme pikimmiten reissun jälkeen !

Talviturkkien säilytysaika!

  • April 22, 2013 at 8:45 am

Kevät tulee ja on aika päivittää taas vaatekaappia. Aivan ensimmäiseksi täytyy ostaa liuta pahvilaatikoita joihin kaikki pulleat talvivaatteet saa laitettua. Sitten pois laitettavat vaatteet täytyy tuulettaa ja pestä ja poistaa taskuista kaikki ylimääräinen. Yleensä saan takkieni taskusta kaivettua yhden roskapussillisen kuitteja, kurkkupastilleja ja karkkeja. Onneksi vaatteita ei ole niin mahdotonta määrää että tehtävässä kestäisi turhan kauan, ja eteisen kaappi näyttää paljon paremmalta kun se ei pullistele kaikista niistä huiveista, pipoista ja käsineistä joita talvella on tarvinnut lämpimänä pysyäkseen. Huomasin taas että monet huiveista jäivät kokonaan käyttämättä tänä talvena, kun päälle tuli laitettua se kaikkein mieluisin, joten yhden laatikon varasin viedäkseni ylimääräiset vaatteet kierrätykseen. Jos vaikka osaisin syksyllä olla hankkimatta niiden tilalle turhaan uusia vaatteita.

Kevät on myös aika hankkia kaappiin tuoreet urheiluvaatteet. Ne ovat niin useasti käytössä että kaiken sen päällä pitämisen, hien, ja pesemisen välillä, ne menevät melko nopeasti sen verran ikävän näköisiksi että hankin yleensä uudet aina kahden vuoden välein. Tämä olettaen että en kaadu samalla tavalla kuin viime viikolla innostuessani puoliksi sulista teistä. Lähdin juoksulenkille ja lipesin jäällä kaatuen polvilleni soran ja jään sekoitukselle. Onneksi ehdin laittamaan kädet eteen enkä satuttanut itseäni pahemmin, mutta sora repi housujen polveen reiän. Ehkä näin keväällä olisi viisainta hankkia jalkapalloilijan piikkarit ja juosta niillä!

Ensimmäinen asunto

  • April 9, 2013 at 4:27 am

Mieleeni muistuvat nyt aikuisena ne ärsyttävät sanat joita vanhempani aina käyttivät. “Meidän koti, meidän säännöt.” Ehkä se on juuri se syy miksi useat aikuiset muistelevat mielellään sitä aikaa kun he muuttivat pois lapsuuden kodistaan ja ensimmäiseen omaan asuntoonsa jossa he saattoivat itse luoda, seurata, rikkoa sääntöjä. Sillä ei ole edes merkitystä kuinka pieni paikka ikinä onkaan. Se voi olla pikkuriikkinen yksiö jonka lattioita koristaa laminaatti ja jossa ei ole edes saunaa. Se on kuitenkin jotain mitä voi kutsua omakseen vaikka se ehkä olisikin vuokra-asunto, ja se antaa tilan jossa voi ruokkia sisällään asuvaa kasvavaa aikuista.

Kotoa pois muuttamisessa ja oman pesän rakentamisessa jonnekin muualle on jotain vapauttavaa mutta myös jotain erityisen valaisevaa. Vanhempien luona oli varastossa, kellarissa tai autotallissa aina se sekalaisia tavaroita sisältävä laatikko josta löytyivät aina kaikki tarvittavat varaosat kun jotain hajosi. Omaan asuntoon muuttaja huomaa pian että oman tarvikevaraston kokoaminen vaatii aikaa, kärsivällisyyttä ja virheitä.

Jonkin ajan kuluttua sitä oikeasti sitten kasvaa aikuiseksi ja oppii miksi vanhemmat aina odottivat että heidän sääntöjään pitäisi seurata. Asunto ei todellakaan siivoa itseään! Pian ymmärtää että arjen pyörittämiseen kuuluu paljon enemmän kuin pelkkä kaupassa käynti. Se saa minut edelleen istumaan paikoilleni ja miettimään asioita kun ymmärrän jälleen ettei ole enää ketään joka pitäisi minua kädestä kiinni ja tekisi kaikkia ikäviä asioita puolestani. Nyt se henkilö olen minä, joten niin kauan kuin tämä on minun taloni, me seuraamme minun sääntöjäni.